Pitkään olen hiljaa ollut. Viime viikko kului kovan kuumeen kourissa, lämpö ei millään laskenut muutamaan päivään alle 38. Edelleenkin nenä nokkuu tasaiseen, mutta nyt jo selviää, kun ei puolta vessapaperirullaa kulu päivässä. :) Sitten perään sairastuikin isäntä; kesäloma hällä jatkui kolmella päivällä kun todettiin että toisessa poskiontelossa on tavaraa. Itse olen huokaissut sillälailla, että tämä oli ensimmäinen kunnon flunssa sitten keväisen nielurisaleikkauksen jälkeen. Käsityörintamalla on pikkuisen hiljaista... Kuumeessa tuli "ikuisuusprojekti parisängyn päiväpeittoa" taas työstettyä, isoäidin neliöitä väänsin varmaan lähemmäs 30 taasen lisää. Yhden kirjan olen valmiiksi tehnyt ja yhden olen liimaillut valmiiksi. Kannet vain puuttuu. Niin ja joo, tuossa viikolla tuli käytyä kolmea koiraakin mittailemassa ja sovittelemassa koeversioita tulevista talvitakeista. Nuota pitäisi nyt pikapuolin sitten alkaa väkertämään. :)
Siivoiltuakin pikkuisen on tullut, minkä olen itse pystynyt. Mahdollisesti parin viikon päästä isännän faari muuttaa meidän seuraksemme terveyskeskuksesta. Hoitajat ovatkin olleet ihmeissään kun tämä höpäjää koko ajan kuinka hän menöö kotia. Nyt nämä ovatkin varmistelleet sitten, että onko faarilla asiaa tulla kotia. Tiedän, että huomattavasti enemmän tämä nyt tulee vaatimaan resursseja meistä. 2 aivohalvausta, kun ovat jättäneet jälkensä. On kuitenkin hieno ollu seurata kuinka nopeasti vain on kuntoutunut, ja varmasti kotia pääsy helpottaa ja nopeuttaa sitä. Hauska sitä onkin kattella, mitä katsomassa on käynyt kun koko ajan jumppaa kättä, joka ei kunnolla pelaa, nasevien ja vitsikkäiden juttujen lomassa. Isännän faarillakin kuitenkin on ikää jo 83 vuotta. Ensimmäinen halvaus sattui kotona, ja toinen sairaalassa keskellä käytävää. Tuloksena oli että vasen puoli halvaantui, jalka kuitenkin alkoi suhteellisen nopeasti pelata joten kuten, myös suun hallinta on parantunut. Käsi on enää ainut, joka ei pelaa niin kuin tahtoisi. Toki on käsikin ruvennut jo tokenemaan; 2 sormea jo liikkuu ja kolmaskin yrittää. On kuitenkin hieno ele sotaveteraanille, että nyt meille kotiin tullaan asentamaan uusia kripoja ja mahdollisia apuvälineitä elämää helpottamaan, rollaattorinkin saa, joten mm. liuskoja täytyy tehdä. Samoin kun tämä papparainen on ollut niin kriittinen soittokellojen ja kännyköiden suhteen, hän nyt viimeksi käydessäni alkoi puhua, josko sitä sittenkin hommattaisiin kännykkä. Hyvä näin!
Tällä viikolla myöskin käytiin ostamassa koiratarhan laajennukseen tarvittavat puuvärkit. Minä itse saan tuon selkäni takia toimia työnjohtajana, mutta sitten miehet saa tehdä sen kaiken likaisen homman. Tarha laajenee hieman yli 10llä metrillä, joten tilaa tulee olemaan telmimiselle koirille.
Josko sitten vielä tämmöinen hieman haikea kuva tiistai iltapäivältä, Kauhajoelta, jossa itsekkin kävin sukulaislikan kanssa pyörähtämässä. :(